*

TeemuLaunio Matkalla yhteiskunnan ymmärtämiseen ja politiikan tekoon.

Kokoomuksen #projekti2018 tienhaarassa

Kokoomuksen puoluesihteerin Minna Arveen lähtiessä takaisin Turkuun, on puolue etsimässä jo toista kertaa kahden vuoden sisällä itselleen uutta puoluekoneen johtajaa. Tujusen menestyksen vuosien jälkilämpö tuntuu vielä haaleana puolueväen iholla, ja nyt kaivataan toistamiseen uutta hiipuvan liekin sytyttäjää. 

Puoluesihteerin paikka aukesi vain reilu kuukausi sen jälkeen, kun puolue lanseerasi 100-vuotisjuhlat kotisivujen muodossa. Vuosi 2018 on tällä hetkellä Kokoomuksen kaiken työn päämäärä, ja nykyisen puheenjohtajan Alexander Stubbin puheenjohtajuuden kruununjalokivi. Vuoden 2017 kuntavaalit ovat reilun 460 päivän päästä, mutta vuosi 2018 tuo mukanaan sekä presidentinvaalit, että todennäköisimmin uudet aluehallintovaalit. Mitkä kaikki palat liikkuvat tällä hetkellä Kokoomuksessa?

 

Puheenjohtajapeli

Virallisesti Kokoomuksessa ei käydä puheenjohtaja spekulaatiota. Eikä sitä kovin moni varmasti haluaisikaan, mutta tyytymättömyyttä kentällä on silti. Sen näkee sekä MTV3:sen kenttäkyselystä puheenjohtajan suosiosta, eikä tarvitse kauaa muistella kuinka Eero Lehti vielä asiasta julkisesti spekuloi. Etenkin, kun takana on ensimmäinen kokonainen vuosi Stubbin johdolla, ja ensimmäinen vuosi 2000-luvulla jolloin puolueen kannatus ei puhkaissut YLEn gallupissa kertaakaan 20% kannatusrajaa. Kaikki on hyvin vakuutteluja syö kannanotot, joissa puheenjohtajan takana vannotaan seisovan 110%, mutta myös muita puheenjohtaja nimiä esitetään. Aivan kuten turbulenssiin tottuneessa hallituskumppanissa.

Valistunut veikkaukseni on, että puolueen puheenjohtajan vaihtamisesta käydään taustakeskusteluja, vaikka kokoomuslainen tapa onkin ollut, ettei puheenjohtajaa vaihdeta ennen kuin istuva ymmärtää  itse tai avitettuna siirtyä syrjään. Repiviä vallankumouskampanjoita ei porvarillinen hipiä ole kestänyt pitkiin aikoihin, eikä kukaan halua puolueen sisälle märkivää haavaa ala SDP.

Mielestäni Kokoomukselle olisi parasta, mikäli se kävisi puheenjohtajakisan. Mikäli Stubb puolustaisi menestyksekkäästi paikkaansa, saisi hän uuden alun, vahvan mandaatin sekä luvan johtadattaa puolueen juhlavuoteensa ja uudella sataluvulle. Ja mikäli kesäkuun Lappeenrannan puoluekokouksella olisi halu vaihtaa puheenjohtajaa, kykenisi uusi puheenjohtaja tekemään kuntavaaliprojektistaan omannäköisensä tuloksen.

Koko paletin voisi avata joku nyt nyrkkiään taskussa puristellut eduskuntaryhmän jäsen. Kuten vaikkapa puheenjohtajaa vaihtamaan halunnut Lehti, tai joku muu pyynteettömiä ulostuloja tehnyt. Ensimmäinen ehdokas avaisi tilaa myös Petteri Orpolle, joka nyt vakuuttaa lojaaliuttaan Stubbille. Kaiken kaikkiaan minua huolettaa Orpon tilanteessa nimenomaan hänen suosionsa vahvuus. 2014 hän ei lähtenyt kisaan, itse kisassa veikkasi väärää hevosta, ja sai lopulta ministeriputken auki. Mikäli hän ei nyt lähde ehdolle, voi häntä odottaa huonoimmillaan Tuomo Puumalan kohtalo. Puumala, kuten Orpokin, oli pitkäaikainen kentänsuosikki, joka tuntee puolueen ja on meritoitunut eri toiminnan tasoilla lähti puheenjohtaja kisaan vasta toisella kerralla, ja kampanja lässähti. Onko kukaan muuten kuullut miehestä mitään 2012 kesän jälkeen? En minäkään. Vahvan nosteenkin hetkellä, Orpon kannattaa muistaa että takaa tulee aina uusia nimiä, jotka vielä nyt tuntuvat harmittomilta. Uusia haastajia nousee  Kokoomusnuorten entisistä puheenjohtajista, joista joku pyrkinee puolueen varapuheenjohtajaksi Lappeenrannan puoluekokouksessa.

 

Presidenttipeli

Let´s face the fact. Tällä hetkellä mikään ei uhkaa Sauli Niinistön toista kautta, mikäli istuva presidentti ilmoittaa halustaan pyrkiä toisella kaudelle ensi vuoden tammikuussa, kuten on luvannut. Tilanne ei kuitenkaan ole näin helppo Kokoomukselle. Niinistön ja puolueen kireistä väleistä on tiedetty viimeistään Presidentintekijät elokuvasta alkaen, eikä syksyinen vaalirahoitukseen liittyvä hampaidenkiristely helpota Kokoomuksen tilannetta. Haluaako huippusuosittu Niinistö ryhtyä taas puolueen ehdokkaaksi, vai yrittäisikö hän kasata puolueesta erotettua kansalaisvaltuuskuntaa, kuten Ahtisaari (s.25-26) yritti ennen SDP.n rautakouran otetta 1993? Puolueiden koneiston tuki ei ole tänä päivänä niin elintärkeä, kuin puolueet haluavat kuvitella, mutta riskialtista se silti olisi. Ja 100-vuotiaalle Kokoomukselle se olisi karmaiseva juhlavuoden alku.  

Merkittävä seikka Niinistölle on myös se, kenen kanssa hän vaalityötä tekisi. Niinistön suhde Stubbiin ei ole lämmin, enkä tiedä haluaisiko Niinistö jakaa kansansuosiotaan epäsuositun hallituksen epäsuositun valtiovarainministeriön kanssa vaalityössä. Ehkä varsinaissuomalainen ehdokas kokisi  tilanteen mieluisammaksi toisen varsinaissuomalaisen rinnalla?

Presidenttipeli on Kokoomukselle myös muutenkin kaikkea muuta kuin helppoa. Ikääntyvään ja rivistä poistuvaan järjestökoneeseen ei tule samanlaista uusien toimijoiden suolapulssia kuin tuli vuonna 2006 tai 2012. Mikäli Niinistö yllättäisi Suomen, eikä haluaisi jatkokaudelle, on Kokoomuksella testattu suunnitelma pöytälaatikossa. Tai voi olla, mikäli vanhoja merkejä Euroopan investointipankin varapääjohtajan kirjan julkaisusta ennen vaaleja voi tulkita. Etenkin kyseessä on kansansuosiota, sopivaa kokemusta ja poliittista nälkää omaavasta Jan Vapaavuoresta, jonka parhaat vuodet ovat vasta edessä päin.

 

Puoluesihteeripeli 

Lopulta puolusihteeri on yksi tärkeimmistä osista #projekti2018 toteutumiseen. Hyvän puoluesihteerin (määritelmä) nimellä ja sukupuolella ei ole minulle juuri merkitystä. Tärkeintä on, että hän pystyisi tuomaan kuntavaalikokemusta ja kenttätyön osaamista (mieluiten koko ”kokoomuspolulta"), jota istuvalla puheenjohtajalla ei ole. Mikäli valinta onnistuu, pystyy tehokas puoluesihteeri puolustamaan istuvaa puheenjohtajaa, eikä kiusallista puheenjohtajakisaa nähdä tänä keväänä. Kokoomuksessa puheenjohtaja muuten päättää tosiasiallisesti puoluesihteeristä yksin, jolloin spekulaatio ja ulostulot ovat enemmän politiikan kommentaattoreiden viihteellistä neppailua, kuin valistuneita arvauksia. 

Uusi puoluesihteeri saa vedettäväkseen puolueen uudistumistyön, jonka mukana pitäisi mm. määrittää Kokoomuksen suunta, tavoitteet ja olemus uusille vuosikymmenille sekä panna se toteutukseen. Uutta menestyksen vuosikymmentä ei puolueelle voi taata kukaan, mutta tärkeintä olisi löytää joku, jolla olisi visio ja askelmerkit sellaisen alkuunsaamiseksi. Ensimmäiset kierrosajat 2017, ja 2018 kun tulevat vastaan kamalalla vauhdilla.

 

* Kirjoittaja ei työskentele tällä hetkellä politiikan parissa, ja kirjoittaa täällä vain omana itsenään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Kiinnostavaa spekulointia kokoomuksen sisältä. Koska olet toiminut myös meppi Henna Virkkusen avustajana (et siis enää toimi?), olet epäilemättä myös puolueen asioista perillä.

Oliko Minna Arveen lähtö muuten sinulle yllätys?

Käyttäjän TeemuLaunio kuva
Teemu Launio

Hei

Lopetin työskentelyn MEP Virkkusella vuoden vaihteessa, ehkäpä tämänlaisen sidoksen katkeaminen puolueeseen antaa vapautta pohtia puolueen tilaa ja tulevaisuutta enemmän myös blogin puolella. En kuulu mitenkään puolueen sisäpiiriin, ja kaikki linkkini ovat ovat julkisia eivätkä ne perustu mihinkään salaiseen tietoon. Pyrin usein politiikkaa sivuavissa blogeissani kuvaamaan jotain sellaista isompaa tarinaa joka voi jäädä tavalliselta politiikan seuraajalta huomaamatta.

Olin yllättynyt Arveen lähdön ajankohdasta, mutta en suoranaisen yllättynyt itse liikkeestä.

Blogirikasta ja menestyksekästä vuota 2016 Ussarille
-Teemu

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Kiitos vastauksesta ja hyvää bloggailuvuotta itsellesi.

Käyttäjän JairiPalonen kuva
Jairi Palonen

Politiikan arvomailma ei nykyisen kaltaisena pidä tasapainossa inhilmistä ihmisten sosiaalista pääomaa, nyt työttömyys ja sen mukana tuomat ongelmat näkyvät kokonaipääomassa, valtio velkaanuu, huimaa vauhtia, useiden miljardien vuosivauhtia. Ne jotka ennen punalippua kantoivat vappujuhlissa, niin nyt tämä keskiluokka "pikkuporvari", on nyt joka riistää yhteiskunnan vähävaraisia ( Kataisen huutokauppa 2007 Tupon kautta), joka ylihinnoiteltiin, kun tuli lama, maksukykyä ei enään riittänyt,ja huonoa tulosta ei haluta jakaa , niin nyt erillaisilla hyvinvointi palvelujen leikkauksilla ja asumiseen liittyvillä korotuksilla, vaikeutetaan vävaraisten ja kansalaisten elämää.

Edeltävä ikäluokka taisteli lakkoili, että nykyinen oikeudenmukainen hyvinvointi saatiin tulonjaon kautta oikeudenmukaiseksi, nyt on marsiit loppuneet päämäärä on tavoitettu, ei välitetä vähävaraisista eläkeläisistä, jotka omalta osaltaan olivat mukana rakentamassa tätä hyvinvointiyhteiskuntaa, nyt vanhusten hoitoketjuja ym. hyvinvointi palveluja puretaan, kun omat edut on turvattu. Myös työvoimareservi on kasvanut 500.000 tuhanteen ! kuka tämän maksaa ? Ei yritykset työllistä jos se ei kannata.

Tapelkaa se Tuponne siellä neuvottelupöydässä, niin se edeltäväkin sukupovi teki, ei se tehnyt maksumieheksi yhteiskunnan vähävaraisia, eikä avuttomia vanhuksia.

Edeltävällä hallituksella olisi ollut mahdollisuus kääntää Suomen taloutta tasapainoon yhteiskunta sopimuksen kautta, mentiin nykyisellä mallilla velkaa ottamalla, pitääkseen äänestäjät tyytyväisisinä,että he äänestäisivät heidät uudelleen valtaa, näihin talkoisiin valjastettiin jopa lapsperheet mm. lapslisiä leikkaamalla, ja kirjoitetaan sopimusyhteiskunnasta, sekä arvomailmasta potiikan huipulla.

Kansallisomaisuutta ja tuotantolaitoksia on yksityistetty ,suomalainen osaaminen, tieto ja taito sekä voitot menevät kansainvälisille yhtiöille, tämä sen vuoksi kun taloutta ei ole pystytty pitämään tasapainossa, on jouduttu myymään julkista omaisuutta sekä yksityistämään mm. terveyspalveluja, koska oma kansantalouden tuotto ei ole riittänyt pitämään nykyisen kaltaista julkista sektoria yllä, kalliine palkkarakenteista ja byrokratiasta johtuen. Tämä vaikuttaa myös yksityisen sektorin työllistämiseen.

Pörssiyhtiöidemme omistus on 70 prosenttisesti siirtynyt amerikkalaisille sijoittajille ja näitä uusia omistajia ei kiinnosta vähääkään suomalaisen hyvinvointivaltion ylläpitäminen. Kun isot yritykset ovat yksityisten omistuksessa yritysten voitot siirtyvät yksityisten taskuihin yhteistä pottia ei kerry, silloin valtio köyhtyy. Mutta kun isot yritykset ovat valtion omistuksessa, niiden voitot siirtyvät valtiolle, rikastuttamaan yhteistä pottia.

Miten tätä sitten verotetaan, ketä vastaan lakkoillaan , on eri lukunsa

Toimituksen poiminnat