TeemuLaunio Matkalla yhteiskunnan ymmärtämiseen ja politiikan tekoon.

Terroristin häät

Jarkko Martikaisen laulu tuli mieleeni tänä aamuna, kun Helsingin Sanomat raportoi kuinka poliitikot ovat rynnänneet vaatimaan että Suomi liittyy verkkotiedustelua tekevien maiden joukkoon. Syynä kiirehtimiseen on tietenkin Pariisin järkyttävät iskut, joita ei verkkotiedustelusta ja tiedusteluyhteistyöstä huolimatta kyetty estämään. Olen kannattanut verkkotiedustelulain muodostamista, sekä suhtautunut positiivisesti tiedusteluelinten toimintavaltuuksien lisäämiseen. Mutta niiden kiirehtiminen tässä ajassa epäilyttää. Miksi?

 

Vapautemme on uhattu, jonka takia vapautamme pitää rajoittaa!

Terroristien iskujen yksi tavoite on rajoittaa normaalia elämäämme heiluttamalla turvallisuuden tunnettamme. Iskut arkisiin paikkoihin ja  silmitön viattominen tappaminen ovat turvallisuden tunnetta järisyttäviä kokemuksia ja työkaluja joiden jälkeen kannattaa ajaa muuten kyseenalaisia tai epämääräisiä toimia. Tämän tietävät maailman poliittiset johtajat ja sotilaat jotka hyödyntävät momentuminsa. Presidentti Holland vaati jo pikaisia muutoksia Ranskan perustuslakiin, Britania palkkaa 1900 tiedusteluvirkamiestä lisää ja Suomessa halutaan lisää poliiseja ja tiedustelulainsäädöntä pikaisella aikataululla. Rahaahan se vie, eikä ole poissuljettu skenaario että tämä raha leikataan pois peruspalveluistamme. Perusteeksi sitten käynee pakko. 

Rahaa tärkeämpi aspekti on kuitenkin vapautemme. Viranomaiset vakuuttavat kilpaa, ettei verkkotiedustelu kavenna yksilönoikeuksiamme, vaikkei siitä mitään takuita kukaan pysty antamaan. Vetoaminen siihen, ettei suomalainen poliisi rikkoisi tietenkään lakeja tai asetuksia on höttöä, sillä näin on käynyt ennenkin. Suoremmin sanottuna, perusteet ja ymmärrys tiedustelun merkityksestä on poliitikkojen keskuudessa lähinnä vitsi. Eurooppa on unohtamassa kaiken opitun siitä, mitä Edward Snowden meille opetti massavalvonnasta ja tekemässä samat virheet joita Yhdysvallat teki 9/11 jälkeen. 

Pelottavinta tässä on kiirehtiminen. Kansalaisten valvonta, tai edes sen kapasiteetin ja kyvyn kasvattaminen siten että se loukkaa kansalaisoikeuksiamme yksityisyyteen, kirjesalaisuuteen tai mielipiteenvapauteen ovat sellaisia toimia ja lakimuutoksia että niitä pitää harkita huolella ja laajasti keskustellen. Pelkään pahoin ettei yksilön oikeuksia ja vapauksia puolustaneet puolueet ja poliitikot pysähdy miettimään reaktiivisen toimintansa seurauksia juuri sillä hetkellä kun fundeeraamisen tarve on kovimmillaan. Meidän nahkamme saatetaan nyt myydä halvalla.

Samalla kun Pariisin kadut ovat täyttyneet kansalaisista jotka puolustavat vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa, halutaan kabineteissa rajoittaa ja loukata näitä kaikkia kansallisen turvallisuuden nimissä. Vuonna 2015 eurooppalaisten vapautta halutaan rajoittaa turvallisuuden nimissä, perusteena vapauden turvaaminen. 

 

Laajemmat skenariot

Se, että Ranska kiihdyttää sotaansa ISIStä vastaan Syyriassa ja Irakissa, pelaa terroristien pussiin. Sivistysvaltioksi itseään kutsuvat maat pyrkivät rauhaan lisäämällä inhimillistä kärsimystä, lisäämällä syyttömien verenvuodatusta ja lisäämällä kotimaissaan kansalaistensa valvontaa. Pitää muistuttaa, ettei ISIS ole hävinnyt, vaikka sitä on pommitettu yli vuosi, ja Ranskakin on ollut mukana syyskuun alusta. Kiihdyttämällä sotaa, kiihdytämme pakolaiskriisiä ja lisäämme kierroksia kertautuvien ongelmien pyörteeseen. 

Suomen turvallisuuspoliittisen aseman kannalta mielenkiintoisinta on se, että Ranska aikoo vedota Lissabonin sopimuksen turvatakuisiin (s. 73). EU jäsenmaiden vastauksista riippuen se paljastaa myös Suomen turvallisuuspoliittisen aseman. Mikäli kaikki maat vastaavat kuten Suomi ja tarjoaa omaan lainsäädäntöönsä vedoten vain pehmeää apua, paljastuu EU:n yhteinen puolustus bluffiksi. Ja se vaikuttaa myös Suomen uskomuksiin EU:n puolustuksesta sekä mahdollisuuksista istua aidan päällä. Suomessa on totuttu ajattelemaan, että Ruotsi ratkaisee Suomen puolesta NATO jäsenyytemme omalla päätöksellään, mutta voi olla että tämän ratkaisun tekivät seitsemän terroristia Pariisin kaduilla 13.11. Euroopan ja Suomen turvallisuuspolitiikassa eletään päiviä, joiden seurauksista kirjoitetaan historian kirjoja. 

Eurooppa turvallisuuden myllerrys jatkuu ja monimutkaistuu kokoajan. Yllättäen Venäjä, joka on valoittanut laittomasti eurooppalaisen valtion alueita ja käynyt laitonta sotaa Itä-Ukrainassa onkin nousemassa EU valtioiden ystäväksi. Yhteinen vihollinen ISIS yhdistää, ja on oletettavaa että Venäjän ja lännen suhteet lämpenevät kuten ne tekivät edellisen terrorismin sodan alkaessa. Silloin länsi hyväksyi hiljaa Tsetsenian sodan jatkamisen, nyt hiljaisen hyväksynnän voi saada Krimin valtaus ja Itä-Ukrainan jäätynyt konflikti. Viholliseni,joka on myös viholliseni vihollinen on ystäväni. Tämä kehitys on Putinin mieleen, ja samalla kun se tyydyttää eurooppalaisia äärioikeistolaisia voimia.

Jos sota terrorismia vastaan olisi voitettavissa sodalla terroristeja vastaan, oltaisiin jo voitto saavutettu. 

Sillä pelkästään Yhdysvallat on käyttänyt Irakin ja Afghanistanin sotiin 1,6 biljoonaa dollaria. Kuinka paljon sotaa tarvitaan, jotta terrorismi voitettaisiin? Enkä nyt muista yhtään yhtään armeijaa, joka olisi konventionaalisella sodalla voittanut terroristeja 1900-luvulla.

Mikäli valtiot haluavat voittaa terrorismin, tulee sen puuttua terrorismin syihin, eli lisätä vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa joita nyt paniikissa kahlitaan. Koulutus, työ, demokratia ja elinolojen parantaminen ovat parhaat keinot vaikuttaa radikalisoitumisen syihin. Yleisesti tunnustettu polku vain vaatii ajassamme epäsuosiossa olevia toimia, eli pitkäjänteistä kehitysyhteistyötä, malttia keskustella ja ymmärtää sekä kykyä sopia rauhasta. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat