*

TeemuLaunio Matkalla yhteiskunnan ymmärtämiseen ja politiikan tekoon.

Suomalainen puolue 2.0

Viestintätoimisto Ellun Kanojen perustaja, nykyinen hallituksen puheenjohtaja Kirsi Piha esitti yrityksen uutiskirjeessä kysymyksen siitä, millainen olisi tulevaisuuden menestynyt puolue? Vastausta kysymykseen on etsitty eduskuntapuolueissa lähes vuosikymmennen ajan, lähes tuloksetta. 

Samaan aikaan, kun  eurooppalaiset vanhat yleispuolueet ovat heränneet uudistumistarpeeseensa ja perustaneet erilaisia työryhmiä ja palkanneet viestintäkonsultteja uudistustyöhön, ovat ne voineet seurata sivusta kun äärivasemmiston ja oikeiston joukosta on noussut lukematon määrä uusia puolueita. Finanssikriisi joka loi Über taksi palvelun, sekä AirBnb majoituspalvelun, toi mukanaan myös internetissä kasvavat puolueet. Niistä osa perustettu xenofobialle, ja rasisimille kuten Kultainen Aamunkoitto, kun taas vasemmistolaiset puolueet keräävät kannatustaan kapitalismikriittisyydellään ja sosiaalisemman politiikan vaatimuksilla. HS:n Heikki Aittokosken alter ego Euroopan Raidemies on kirjoittanut espanjalaisesta Podemos puolueesta mielenkiintoisen artikkelin. Syriza on säilyttänyt valtansa Kreikassa, vaikka onkin joutunut myöntymään troikan vaatimuksiin suurilta osin. Se on mielestäni osoitus siitä, että äänestäjät luottavat protestipuolueisiin, vaikkeivat ne saavutakkaan tavotteitaan. Kyllästyminen vanhoihin, koruptoituineisiin valtapuolueisiin on yleiseurooppalainen ajankuva. 

Vanhojen puolueiden symboliksi on lähes koko euroopassa noussut sosiaalidemokraattien kuolinkamppailu viimeisen vuosikymmenen aikana. Suomen SDP:n ongelmat ovat perin yleisiä, kun niitä vertaa mihin tahansa teollistuneen länsimaan sosiaalidemokraattien ongelmiin. Hyvinvoinnin kasvun aika on ohitse, kannattajakunta on keskiluokkaistunut sekä porvarillistunut ja vanhat tukijat poistuvat keskuudestamme. Toivo korpivaelluksen päätymiseen asettuu nyt brittien Labour puolueen johtoon nouseeseen elämäntapa-aktivisti Jeremy Corbyniin, joka on luvannut reivata Blairin aikakaudella oikealle livennyttä puoluetta takaisin punaisemmaksi. Mielenkiintoista onkin nähdä, millaista oppositiopolitiikkaa ja talouspolitiikan vaihtoehtoa austerityn lopettajaksi suunnitellun Corbynin puolue tekee, nyt kun hänen taloudelliseksi neuvonantajaksi on ryhtynyt 2000-luvun Marx, Thomas Piketty sekä suursuosion Suomessa saanut Joseph Stiglitz . 

Palatakseni suomalaiseen puoluekenttään ja otsikkoon, on aika hahmoittaa kuka tai mikä suomalaisista puolueista on päivittänyt itsensä 2.0 versioon? Hieman yllättäen, vastoin mielikuvia, näin voidaan sanoa käyneen Vasemmistoliitolle. Ja kyllä, vaikka  on kulunut alle vuosi puolueen historian yhdestä heikoimmista vaalituloksista, voimme ihastella puolueen uudistumista viimeisen 8 vuoden aikana.

Martti Korhosen vaihtuminen silloin nuoreen ja ärhäkkään Paavo Arhinmäkeen oli yksi etappi puolueen uudistumisessa. Puolue kerää vielä ääniä perinteisiltä korpiseuduilta, ja sen eduskuntaryhmässä istuu Kari Uotilan ja Jari Myllykosken kaltaisia duunariedustajia, mutta sen näkyvimmänosan muodostavat nuoret kansanedustajat Li Andersson ja Hanna Sarkkinen sekä kaksissa vaaleissa niukasti ulosjäänyt Jussi Saramo. Nämä punavihreät kaupungistuneet poliitikot ovat imeneet mukaansa hiukeasti uusia äänestäjiä, erityisesti kaupunkien koulutettuja nuoria, joille SDP on etäinen ja Vihreät liian porvarillinen. Vasemmiston äänestäjäkunta on erittäin heterogeeninen, sisältäen Annika Lapintietä äänestäviä SKDL veteraaneja, Merja Kyllösen korpiseutujen äänestäjiä, Risto Kalliorinteen teollisuusduunareita sekä Li Anderssonin punavihreitä hipstereitä. Uskaltaisin väittää, että vaikka puolueen vanhin kannattajakunta poistuu äänestysluetteloista, ei puolueen kannatus romahda nykytasoa alemmas. Vanhojen kommunismisympatioiden tahraamien edustajien poistuminen rivistä lopettaa siirtymäkauden, joka on ollut Paavo Arhinmäen puheenjohtajuuskauden suurtyö. Samalla puolue tulee miettimään, mitä lisäannettavaa keski-ikäistyneellä, ministerikokemusta saaneella perheenisällä  on antaa radikalisoituneelle vasemmistopuolueelle? 

Yksi tärkeä puolueen uudistumistyön moottori on ollut sen nuorisoliitto Vasemmistonuoret. Arhinmäki, Saramo ja Andersson ovat kukin toimineet vuorollaan VaNun puheenjohtajana, ja Sarkkinen on ollut liiton varapuheenjohtaja. Vasemmistonuoret ovat toteuttaneet sen, mitä muissa puoluetoimistoissa vasta haaveillaan. Kaduilla ja kabineteissa tunnuslause kuvaa toimintaa, joka sisältää niin perinteistä järjestöpolitiikkaa, kuin erilaisia tapahtumia ja kansalaisyhteiskuntaan osallistumista.  Liitolla on jatkuvaa toimintaa Palestiina kysymyksessä, jonka lisäksi se on tarjonnut kiinnostuneille seminaareja ja työpajoja talouspolitiikasta, pitänyt esillä nuorien mielenterveyspalveluita ja puolustanut thaimaalaisten marjanpoimijoiden oikeuksia. Eli tarjonnut toiminnanmuotoja, jotka sen kannattajakuntaa kiehtovat, ja joihin on helppo osallistua lyhyellä sitoutumisella. 

Nuorisoliitto on profiloitunut vahvaksi mielenosoituskoneistoksi, joka on näkynyt ottamassa kantaa niihin asioihin jotka sen kannattajat tuntevat tärkeiksi. Jos yliopisto- ja koulutusmielenosoitukset ovatkin keränneet porvariston paheksuntaa, on se kaikki satanut VaNun laariin. Osansa menestyksestä on ollut nuorisoliittojen puheenjohtajien karsimaattisuus, ja onkin mielenkiintoista miten keväällä tehtävään valittu Anni Ahlakorpi selviää jättimäisestä haasteestaan. Nuoria houkutetteleva liitto koulii ja syöttää poliitikon alkuja puolueelle, joka on tehnyt itsekkin uudistumistyölle. Uskon että Vasemmistoliitto joutuukin nyt miettimään, mitä he puolueena voivat tarjota keski-ikäistyville radikaaleille, jotka symppaavat turkistarhauksen vastaisia mielenosoituksia, mutta eivät farmariauton katsastuksen takia niihin ehdi osallistumaan? Itsestään selvästi osa VaNun konseptia on nopea ja osaava viestintä joka on sopeutettu somen aikakauteen. VaNu näyttäytyy ja on toiminnallinen ja helposti osallistuttava vastavoima perinteisille puolueille, sekä kotimaiselle nousevalle äärioikeistolaisuudelle. Vasemmistolaisuus on tässä ajassa statement, ei nolo osoitus verenperinnön ymmärtämättömyydestä.

Kaikki suomalaiset puolueet ovat hokeneet matalankynnyksen toiminnan tarjoamisen tärkeyttä 2.0 projekteissaan, mutta tyytyneet tarjoamaan puolueristeilyjä, seminaareja ja pienpanimo oluiden pruuveja. Vasemmisto ja erityisesti Vasemmistonuoret ovat minun katsannossani löytäneet oman toimivan konseptin, uudistaneet jäsenkenttäänsä ja poliittikkojaan ja ovat vastakkainasettelun aikana mediaseksikäs puolue. Rima on asetettu, jokainen freestailatkoot tavallan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat